Diakonia on meidän kaikkien asia

Turvauduin Wikipediaan selvittääkseni sanaa diakonia. Sain tietooni, että sana diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa palvelua. Kristinuskossa se perustuu Raamatun opetuksiin lähimmäisen rakkaudesta ja alkukirkon vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevista. Raamatusta sana vähäosainen löytyy Psalmista 82, jae 3: "Auttakaa oikeuteensa vähäosainen ja orpo, hankkikaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus."

 
Kuvassa Ilona Haasanen Keuruun juhannuskonferenssissa (Haasasen kotialbumi)

Jeesus antoi esimerkin, että me toimisimme niin kuin hän toimi (Joh.13:14). Jeesus toimi palvelijan tavoin, vaikka hänen seuraajansa kutsuivat häntä opettajaksi ja herraksi. Jeesus sanoi: "Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan… " (Mtt.20:26-28). "Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne."

 
Miten minä Jeesukseen uskovana ja hänen seuraajanaan voisin toteuttaa hänen esimerkkiään omassa elämässäni? Kun luen Filippiläiskirjeen toista lukua, saan itselleni hyviä neuvoja: "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Minulle kristittynä on Jeesuksen esimerkin ja Jumalan sanan ohjeiden mukaan osoitettu diakoninen eli palvelutehtävä. Sen tulisi olla ikään kuin punainen lanka elämässäni. Minun tulee rakastaa Herraa, minun Jumalaani kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani, kaikella voimallani ja kaikella ymmärrykselläni, ja lähimmäistäni niin kuin itseäni (Lk.2:27). Jeesus osoitti kertomuksessaan samarialaisesta miehestä, että lähimmäiselle tulee osoittaa laupeutta, siis sääliä ja myötätuntoa hädässä olevaa kohtaan, joka saa ihmisen auttamaan heikommassa asemassa olevaa omalla kustannuksellaan.

 
Jäin miettimään, keitä olisivat ne ihmiset, joita kohtaan minun tulisi osoittaa laupeutta. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on Jumalan luoma ja hän on ihmisenä yhtä arvokas kuin joku toinen. Myös ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat saaneet inhimillisestä näkökulmasta vähemmän kuin mielestämme ihmiselle kuuluu, ovat ihmisarvoltaan yhtä arvokkaita sekä Jumalan että lähimmäisen silmissä. Elämän matkalla olen kohdannut ja kohtaan paljon erilaisia ihmisiä, mutta olenko valmis näkemään heidät lähimmäisinä, joille voisin olla avuksi?

 
Minun perheeseeni kuuluu kaksi kehitysvammaista, veljeni ja nuorin tyttäreni. Heidän elämänsä edellytykset eivät ole kaikin osin samat kuin ns. valtaväestöllä, mutta he ovat saaneet jotain sellaista, mitä joiltain muilta usein puuttuu – tyytyväisyys ja luja luottamus Taivaan Isään. Kun olen saanut auttaa heitä elämän eri osa-alueilla, olen vastavuoroisesti itse saanut heiltä paljon rakkautta, kiitollisuutta ja hyväksymistä. He myös muistavat lähimmäisiään usein rukouksessa. Sisäinen ihminen heissä heijastaa Taivaan Isän olemusta. Heidän myötään olen saanut olla mukana Käsi Kädessä -toiminnassa eri paikkakunnilla kohtaamassa kehitysvammaisia, joille myös kuuluu evankeliumi, ilosanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Porvoossa se on saanut nimekseen Kaveripäivä.

 
Viimeisessä työpaikassani, ennen eläkkeelle jäämistä, sain kohdata elämän kolhimia ihmisiä, joille saatoin olla lähimmäinen. Joitakin samoja ihmisiä olen viimeisen vuoden aikana saanut kohdata seurakunnan ruokajakelussa. Vakavaksi vetää, kun lukee Matteuksen evankeliumin 25. lukua, jossa Jeesus takaisin tultuaan kertoo antavansa palautetta: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Vähimmät veljet ovat nälkäisiä, janoisia, muukalaisia, alastomia, sairaita ja vankilassa. Kaikkein vakavinta on se, mitä sanotaan niille, jotka eivät vastaa heidän tarpeisiinsa: 'Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Minkähänlaista palautetta kukin meistä haluaisi kerran kuulla? Paavali kehottaa meitä väsymättä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastamme (1.Tim 6:18 ja 2.Tess. 3:13). Diakonia on meidän kaikkien kristittyjen asia.