Päiväseurat hoitavat ikäihmisten sieluja

Psalmi 71:9 sanoo "Älä heitä minua pois vanhuudessani, älä hylkää minua, kun voimani loppuvat."
Vanhana ymmärtää Jumalan olleen tukena kaikissa elämänvaiheissa. Oivallus on tarpeen, kun ruumiilliset voimat heikkenevät ja tarvitsemme Jumalaa yhä enemmän. Vaikka rajoituksemme olisivat miten ankarat tahansa, saamme pitää kiinni Herrasta ja odottaa hänen apuaan, joka tulee aina oikealla hetkellä. Hän siunaa vanhuutemme päivät ja vie perille asti. 

Kyseistä psalmia 71 voisi kutsua kokonaisuudessaan "vanhuksen psalmiksi."Tämän Psalmin kirjoittaja on ikääntynyt ja näki elämänsä juhlallisena merkkinä tai todistuksena muille siitä, mitä Jumala on tehnyt hänen puolestaan. Elämämme aikana kokemiemme siunausten muisteleminen auttaa näkemään, miten johdonmukaisesti Jumalan armo on vaikuttanut vuosikymmenten halki, asettamaan häneen tulevaisuuden toivomme ja jakamaan muiden kanssa hänen seuraamisensa siunaukset.Ihminen ei ole koskaan liian vanha palvelemaan Jumalaa eikä koskaan liian vanha rukoilemaan. Vaikka ikä voi estää joitain ulkoisia toimintoja, sen ei koskaan tarvitse rajoittaa haluamme tai mahdollisuuksiamme kertoa muille, ja erityisesti lapsille, kaikesta, mitä olemme nähneet Jumalan tekevän.

Päiväseurat ovat seurakuntamme ikäihmisten kohtaamispaikka. Joka toinen tiistai klo 12 kokoontuu seurakunnassamme Arja ja Risto Tiittasen vetämänä etupäässä ikäihmisille suunnattu päiväseurat tapahtuma. Alaikärajaa tilaisuuteen ei toki ole ja toivottavaa olisikin, että myös nuorempien osallistuisi mahdollisuuksiensa mukaan tilaisuuteen.Tilaisuutta voi mielestäni pitää yhtenä diakonian toimintamuotona. Ihmisen suorituskyky tai aktiivisuus ei saa mitata vanhenevan ihmisen arvoa. Sen, että vanhetessa riippuvuus toisista ihmisistä lisääntyy, tulisikin olla arvokasta ja antaa elämälle sisältöä.

Monet tilaisuudessa kävijät eivät enää jaksa tai pysty saapumaan seurakunnan sunnuntain kokouksiin. Monet heistä tarvitsevat kyyditystä ja suuri kiitosaihe on, että kyyditsijöitä päiväseuroihin on toistaiseksi löytynyt. Uskon heidän saaneen "kyyditsijän siunauksen" noilla ajomatkoilla. Kyyditsijöitä saisi jatkossa varmaan olla enemmän, että kaikki halukkaat pääsisivät tapahtumaan mukaan.
Tilaisuus on hyvin vapaamuotoinen kahvittelun, sosiaalisen keskustelun, mutta myös "rukiisen" Jumalan Sanan ja rukouspalvelun osalta. Ikäihmisten elämänmakuisten kokemuskertomusten kuuntelu antaa nuoremmille paikallaolijoille lujaa luottamusta Jumalan huolenpitoon vaikeissakin elämänvaiheissa.

Olen alkanut pohtimaan, että yksi lisäelementti päiväseuroihin voitaisiin ehkä vielä lisätä. Päiväseurakävijöistä monet eivät enää jaksa saapua seurakunnan yhteiseen ehtoolliskokoukseen, vaan monille viedään ehtoollinen liian epäsäännöllisesti kotiin. Miksi emme voisi lisätä kerran kuukaudessa päiväseuratapahtuman loppuosaan Herran Pyhän Ehtoollisen, jonka ikäihmiset voisivat nauttia yhteisestä uskosta rakentuen isommalla joukolla. Näin he kokisivat Pyhien yhteyden paremmin, kuin yksin kotona saamansa ehtoollisen vietossa. Jumala seurakuntamme vanhuksia runsaasti Siunatkoon!